Työpaikka

Ensimmäinen viikko työpaikalla hurahti ohi hurjaa vauhtia ja talon tavoista on päässyt perille melko nopeasti. Toki on vielä joitakin asioita, joita en ole päässyt laisinkaan tekemään tai joista en luultavasti edes tiedä mitään. Meinaan siis sellaisia työtehtäviä, joita ehkä tulee sen verran harvemmin vastaan, että minulle on vielä ollut turha opettaa, kuinka sellaisissa tilanteissa toimitaan. Tiedän, että esimerkiksi filmin kehitys ja videoihin, cd ja dvd levyihin liittyvät työtehtävät ovat mahdollisia, mutta sellaisia ei toistaiseksi ole vielä sattunut omalle kohdalle. On ihan kiva ajatus, että tulossa on vielä uudenlaisia tehtäviä ja työkeikkoja. Esimerkiksi huomenna pääsen mukaan hääkuvauksiin. Täällä on jo varsinainen hääjuhla kausi lopuillaan, mutta joitakin muotokuvauksia on vielä tiedossa. En tiedä tarkkaan mihin aikaan ensimmäiset ehtoolliset täällä vietetään, oikeastaan olen tyystin unohtanut kysyä koko asiaa, mutta joitakin kuvia niihin liittyen olen lapsista päässyt käsittelemään.

Olen iloinnut koko edellisen viikon siitä, että minut on otettu liikkeessä sydämellisesti vastaan ja minulle on annettu myös vastuullisia tehtäviä. En ole joutunut siistimään paikkoja tai muuta vastaavaa. Ohjaajani Conchi on ystävällinen keski-ikäinen nainen, joka puhuu hyvää englantia. Hän kertoi olevansa kiitollinen siitä että olen ottanut työtehtävät innolla vastaan, oppinut nopeasti ja halunnut auttaa, vaikken olisi osannutkaan. Hän myös kertoi olevansa iloinen siitä, että en suhtaudu vaihtoon lomailuna Sevillassa, vaan tulen mielelläni töihin myös iltaisin. Olen alusta asti ajatellut, että tämä on ennen kaikkea ainutlaatuinen tilaisuus kehittyä ammatillisesti ja myös ihmisenä. Tietysti olen iloinen, että pääsen tutustumaan uuteen kulttuuriin, maahan, kaupunkiin ja kieleen, mutta ne ovat vain kivaa extraa. Väitän, että turhautuisin, jos viettäisin täällä yhdeksän viikkoa työskentelemättä, koska sillon kaipaisin ehdottamasti enemmän kotiin tai ympäristön vaihtelua.

Täällä ollessani olen jo päässyt tekemään passikuvia ja muita asiakastöitä: osallistumaan lapsi- ja vauvakuvauksiin ja käsittelemään teetettäväksi meneviä valokuvia. Studion toimintatapojen oppimisen lisäksi olen päässyt perille mm. skannerin ja kuvaleikkurin toiminnasta. Työaikoihin totuttelu on ollut hiukan omituista, koska aamuisin työskentelen neljä tuntia, vietän välissä neljä tuntia siestaa eli vapaata ja palaan illaksi takaisin studiolle vielä kolmeksi tunniksi.  Toisaalta pidän järjestelystä, koska pääsen asunnolle tekemään päivällä ruokaa ja rauhoittumaan hetkeksi. 

Tai kaupungille viettämään hetkeksi aikaa. Mihinkään kovin kauas ei ennätä suunnistaa, jos haluaa ehtiä itse valmistaa ruokaa, mutta olen välillä lounastanut myös ulkona. Joskus on meinannut jäädä päälle olotila tauon aikana, ettei jaksaisi palata enää takaisin studiolle, mutta se unohtuu usein nopeasti, koska iltavuorot ovat paljon vilkkaampia kuin aamut, koska silloin lapset ovat päässeet kouluista, aikuiset töistä jne.

Ensivaikutelma paikasta, jossa tulen viettämään suurimman osan ajastani täällä on siis erityisen hyvä, vaikka toki välillä tulee hetkiä kun haluaisi vain haututua omiin oloihinsa. Suurin syy tähän on kielimuuri. Osaisin auttaa asiakkaita, jos vaan saisin keskusteltua heidän kanssaan, mutta koska en osaa niin saatan vaan joutua istumaan hiljaa yksin. Joka on minulle outoa, koska olen sosiaalinen ihminen ja tahtoisin puhua ja auttaa muita parhaani mukaan. Muut työntekijät (Conchin mies satunnaisesti ja aikaisemmin harjoittelussa ollut tyttö) eivät puhu englantia laisinkaan. Conchi on usein poissa, joten tulee avuton olo, kun ainut keskustelun väylä on google kääntäjä (joka kääntää välillä niin väärin kaiken, ettei lopulta siltikään ymmärrä mitään). Mutta ei pidä antaa osaamattomuuteni häiritä... en voi oppia uutta kieltä muutamassa viikossa perus asioita enempää. Minulla on taipumusta perfektionismiin ja olen erityisen tavoitteellinen (olen koittanut pyrkiä olemaan itselleni armollisempi näiden suhteen), joten siksi turhautumisen tunne on välillä hurjan suuri jos joutuu pienenkin hetken istumaan toimettomana ymmärtämättömyyden vuoksi.

Ehkä joku kaunis päivä osaan vielä puhua. Melkoista kielikylpyä tämä kyllä on, kun pompottelee muutamien minuuttien välein espanjan, suomen ja englannin kielen välillä!👂👀

Kivaa alkanutta viikkoa sulle!

❤:Minna