Ensimmäinen viikko

Moikka!

Täällä olen nyt viettänyt lähes viikon Espanjan auringon alla hikisissä tunnelmissa. Pientä shokin poikasta on tullut koettua erinäisistä asioista johtuen, mutta uskon olotilani ja ajatusten tasaantuvan piakkoin ajan kuluessa eteenpäin. On tullut huomattua, että englannilla täällä ei oikein meinaa tulla toimeen, joten espanjaa on todellakin yritettävä opiskella joka päivä lisää, jotta päivittäisestä asioinnista tulisi mutkattomampaa. Ensimmäisenä iltana jo pelkästään se oli shokki, ettei sunnuntaisin kaupat olleet auki ja oli saatava jostakin vettä ja murkinaa. Myös kuumuuteen tottuminen on ollut vähän hankalaa. Lämpötilat ovat vaihdelleet +30 asteen molemmin puolin ja lähennelleet jopa +40 astetta. Olisi mukava alkaa nauttia lämmöstä, mutta toistaiseksi se on tuntunut melko tuskalliselta. Tosin välillä iltaisin on tuntunut siltä, että tulee kylmä vaikka mittari on näyttänyt +20, joten kai sitä vähitellen on jo alkanut tottua.


Matka Kuopiosta Sevillaan tuntui kestävän ikuisuuden ja menihän siihen periaatteessa pari kokonaista päivää. Kuuden tunnin bussimatka Helsinkiin lauantaina, pari tuntia unta ja viiden tunnin lento Malagaan sunnuntai aamuna, jossa odottelimme noin neljä tuntia junaa, jolla matkustimme vielä kaksi ja puoli tuntia Sevillaan. Matkatavaroiden roikottaminen mukana tuntui tuskalliselta, eikä niiden kanssa oikein päässyt liikkumaan minnekään, joten Malagassa vaihdettuamme sijaintia oikealle juna-asemalle hyökkäsimme syömään ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan. Yksi syy tähän ratkaisuun oli myös se, että kaikilla kanssamatkustajillakin oli kiljuva nälkä. Tilaamamme pitsat olivat ylihinnoiteltuja ja tasoltaan pirkka pakastepitsoja, mutta ainakin saimme nälkää hillittyä. Kun viimein pääsimme Sevillaan Santa Justan juna-asemalle, niin lähdimme tallustamaan sopivalta tuntuvaan suuntaan ja asuntomme löytyikin melko pian. Vuokranantaja ei puhunut laisinkaan englantia, mutta onneksi seurueessamme on tyttö, joka osaa espanjaa myös perus fraaseja enemmän.

Asuntoon tullessamme huomasimme kaikenlaisia puutteita ja epäsiisteyttä. En ollut luonut ennakkoon minkäänlaisia mielikuvia asumisesta (muuta, kuin kivilattiat), joten odotukset eivät olleet korkealla. Aluksi liesi ei meinannut toimia, eikä vesi lämmetä. Ruokailuun tarkoitettu pöytä oli rikki ja ensimmäisenä iltana toinen suihkuistakin särkyi, samoin olohuoneen rullaverho. Myös makuuhuoneen kattolamppu reistaili. Yhteistyötoimiston henkilö kertoi meille, että vuokranantajamme on mukava ja hoitaa puutteet niistä mainittaessa. Näin on kyllä tapahtunut, mutta olemme jo saaneet huomautuksen "jos jotain rikkoutuu tai käytätte sähköä ja vettä jatkuvasti turhaan, niin joudutte maksamaan ylimääräisen laskun". Nämä rikkoutumisethan ovat siis olleet meistä riippumattomia, joten huomautus tuntuu kohtuuttomalta.

Täällä on Suomen tasoon nähden siivottu vähän niin ja näin ja asia kuin asia on vähän rempallaan.Tämä onkin yksi huomaamistani kulttuurien välisistä eroista. Täällä ei ole kiire minnekään ja asioihin suhtaudutaan leppoisasti, aikataulut venyy. Osa kämppiksistä valitti nitiseviä sänkyjä, mikä ei minulle ole ollut ongelma. Ehkä enneminkin aluksi häiritsi se, ettei asunnossa ole ilmastointia. Ja koska tulen pienestä paikasta, niin liikenteen äänet tuntuu ihan hurjilta ja niihin säpsähtelee öisin. Olen kuitenkin asennoitunut niin, että vietän täällä kaksi kuukautta huolimatta siitä mitä ikinä tapahtuisikaan, joten asunnon epäsiisteys ja puutteet eivät ole haitanneet minua, koska niihin asioihin pystyy ja on pystynyt itse vaikuttamaan ja asenne on toki aina tärkein.

Kämppiksien kanssa tulen ensimmäisten päivien perusteella hyvin toimeen ja oudolla tavalla tuntuu, kuin heidän kanssaan olisi tuntenut jo pidemmän aikaa, vaikka tosiasiassa heitä ei tunne vielä juuri lainkaan. Toki heti on alkanut muodostua pienempiä porukoita ja toiset tulee toisien kanssa paremmin toimeen kuin toisten. Olen koittanut suhtautua itse neutraalisti jokaisen kanssa kommunikointiin, sillä tahdon olla kaikille mukava ja avoin. Yhteisiä pelisääntöjä olemme jo luoneet asunnon puitteista johtuen. Teimme päätöksen siitä, että jokainen laittaa rahaa purkkiin, josta kävimme ja käymme tulevaisuudessa ostamassa yhteiseen käyttöön tarvittavia välineitä, kuten siivousvälineitä, tiskiainetta, pyykinpesuainetta, vessa-ja talouspapereita, maitoa, kahvia, mausteita, vettä jne. Hankimme esimerkiksi myös käsipyyhkeitä, leikkuulaudan ja mikrokuvun, sekä pakasterasioita, sillä erityisesti keittiön varustus oli melko huono ajatellen sitä, että meitä asuu täällä nyt melko monta. Jääkaapissa tila on ahtaalla, koska toinen jääkaapeista on rikki=kaupassa saa ravata ainakin näin aluksi päivittäin, joka varmaan tulee jatkumaan muutoinkin, sillä ruoka tuntuu pilaantuvan melko nopeasti.

On ollut mukava keskustella omista tuntemuksista suomeksi (asunnossa oleskelevien suomalaisten kanssa) tämän alkuajan kielimuuri- ja kulttuurishokin keskellä. Jotkin tavalliset asiat ovat tuntuneet tuskallisilta, esim. juuri kaupassa asiointi, silloin kun ei löydä etsimiään asioita, eikä ymmärrä tuoteselosteita. Lomaillessa sellaisiin asioihin ei ole takertunut, koska takaraivossa on ollut ajatus siitä, että tilanne on väliaikainen. Jos olisin täällä lomailemassa, niin huomenna olisi jo kotiinlähdön aika. Nyt miettii, että tätä jatkuu pidempään. Tahdon yrittää ymmärtää enemmän, ettei kaksi kuukautta löisi pelkästään tyhjää, kun yrittää etsiä kaupasta makaronia.

Ruokailusta ei ole tullut vielä suurempia ahaa elämyksiä, koska hyviä ja halpoja paikkoja on vielä vaikea erottaa turistialueiden ylihinnoiteltujen seasta. Eilen tosin testasimme yhden tapas paikan, jossa palvelu, ruoka ja hintataso oli erittäin hyvä. Suurimmaksi osaksi olen tehnyt sapuskaa asunnolla, ensimmäisen päivän pirkka kokemuksien jälkeen. Salaattiainekset ovat huokeampia kuin Suomessa ja raikas syötävä on tuntunut loogiselta vaihtoehdolta tukalan kuumuuden keskellä. Testasin myös paellaa, koska se kuuluu vahvasti Espanjan ruokakulttuuriin. Maku oli hyvä, mutta simpukan- ja katkarapujen kuorien, sekä kananluiden ronklaaminen annoksesta latisti ruokailun tuomaa nautintoa. On tuntunut siltä, että minulla on täällä jatkuvasti nälkä ja jano, ja juomista onkin hankittava koko ajan jostain, varsinkin jos on liikkeellä.

Ensimmäiset päivät ovat menneet lähialueeseen ja asuntoon tutustuessa. Olen koittanut etsiä reitit tärkeisiin paikkoihin, kuten lähikauppoihin, työpaikalle ja yhteistyötoimistolle, jotta tietää mistä saa mitäkin kun jotain tiettyä tarvitsee. Keskusta ulottuu niin laajalle alueelle, että siellä kulkee ja näkee asioita koko ajan huomaamattaan. Suurimpia nähtävyyksiä on toistaiseksi tullut katseltua vain ulkopuolelta. Nyt olen koittanut keskittyä vain siihen, että oman olonsa tuntisi mukavaksi. Täällä on paljon kivoja pikku kujia, mutta myös isoja turisti kohteita. Tunnelma on letkeä kaikkine katusoittajineen- ja myyjineen. Turistit tosin näyttäisi suurimmaksi osin olevan espanjalaisia, espanjan eri kaupungeista. On jännää miettiä kuinka pian paikat ja reitit alkaa tuntemaan ja miten ajatukset alkaa muuttua sen suhteen, että "siirtyy turistista enemmän paikalliseksi" ja alkaa pitää kaupunkia kotinaan ja arkea arkena.

Ehkä on pieni ähky siitä, kun koko ajan tapahtuu jotakin uutta. Hämmentävältä on tuntunut myös se, että rahaa on kulunut näin alkuun paljon, koska on pitänyt tehdä hankintoja joihin ei osannut oikein varautua. Yhteistyötoimiston Inma piti meille maanantaina info tilaisuuden tulevasta ja se selkeytti osaltaan ajatuksia. Hän on myös hokenut sitä, että shokki näin alkuun on normaalia ja jakanut hyödyllisiä käytännön vinkkejä mm. siitä kuinka asuntoa saa viilennettyä jne.

Kävin tutustumassa eilen tulevaan työpaikkaani ja hankin bussikortin työmatkoja varten. Tuleva työpaikkaohjaajani oli erittäin mukavan oloinen nainen ja ilmapiiri tuntui avoimelta ja vastaanottavalta.Työaika tulee olemaan päivittäin maanantaista perjantaihin seitsemän tuntia (aamupäivällä 9.30-13.30, välissä neljän tunnin "siesta" ja illasta 17.30-20.30), joten viikonloput jäävät vapaiksi, ellei jonakin lauantaina tule vastaan hääkuvaus keikkoja, joihin kyllä ehdottomasti haluan osallistua. Järjestely kuulostaa mielestäni toimivalta, koska niin viikonloppuisin on aikaa rauhoittua ja tehdä niitä asioita mitä haluaa. Siesta keskellä päivää vaatii ehkä totuttelemista, mutta saan ainakin rauhassa tulla tekemään välillä asunnolle ruokaa ja levähtää. Työpaikasta ja töiden alkamisesta tulette varmasti kuulemaan lisää ensi viikolla!

Näin iso määrä asiaa oli vaikea järjestellä loogiseksi tekstiksi, joten hyvä jos pääsit näin pitkälle. Minulle tärkeintä on koota yhteen edes useita irrallisia ajatuksia ja kirjoittaa tuntemuksista ja kokemuksista mahdollisimman paljon, jotta niihin voi palata jälkikäteen. Kirjoitan siis pääasiassa itseäni varten, mutta jos teillä on jotain ehdotuksia blogin suhteen, niin otan myös niitä ilomielin vastaan! Kuluneen viikon kielikurssista tulee ainakin vielä oma postaus, koska siitä on paljon kerrottavaa.

Haluan vielä sanoa, että vaikka tästä postauksesta saattoi välillä välittyä negatiivista suhtautumista, koen itse enneminkin tuovani ajatuksiani rehellisesti esille ja olevani positiivisin mielin kaiken uuden suhteen.

Buenas tardes!
💚:Minna